Ferrari F50 1995
KOKONAISARVIO: 92 PISTETTÄ
Hinta-laatusuhde: 80 pistettä
Omistamisen ilo 2 viikkoa: 100 pistettä
Omistamisen ilo 2 vuotta: 90 pistettä
Omistamisen hinta: 55 pistettä
Urheilullisuus: 100 pistettä
Mukavuus: 55 pistettä
Luotettavuus käytettynä: 90 pistettä
Jälleenmyyntiarvo: 100 pistettä
Imagoarvo: 100 pistettä
Symppispisteet: 80 pistettä
Valmistusvuodet: 1995-1997
Moottori: 4.7L V12
Huipputeho: 513 hv 383kW
Kiihtyvyys 1-100km: 3,7 s
Huippunopeus: 325km/h
Hintahaitari: 1.500.000€+
Puolesta: Moottori, design, ajettavuus, yksilöllisyys, elektroniikan puuttuminen, äänimaailma, arvonnousu
Vastaan: Hinta, käyttökulut, julkisuus, ajettavuus arkikäytössä
Vaihtoehto: McLaren F1
Yhteenveto: F50 oli Ferrarin 90-luvun “superkone” perien tämän aseman edeltäjältään F40:ltä. Se on myös sijoituksena supertuottava alkuperäiselle omistajalleen, kuten F40:kin. Sillä voi kruisailla mieli ja lompakko kevyenä 15 vuoden ajan sillä sitten kun päättää myydä autonsa, saa siitä helposti kaksinkertaisen hinnan verrattuna alkuperäiseen ostohintaan.
F40:n tavoin myös se oli juhlamalli, tällä kertaa kunnioittaen Ferrarin viittäkymmentä vuotta autonvalmistajana, vaikkakin todellisuudessa tulikin markkinoille hieman etuajassa. Uuden mallin paljastustilaisuudessa Genevessä 1995 Ferrarin hallintoneuvoston puheenjohtaja Luca di Montezemolo totesi että F50-autoa tuotettaisiin vain 349 kappaletta, yksi vähemmän kuin mitä he arvelivat saavansa myytyä.
F50 vei rajoja ylittävän teknologian äärimmilleen käyttämällä huippukevyttä komposiittirakenteista alustaa ja pääosin hiilikuidusta valmistettua koria. Ferrarin päätarkoitus oli luoda katu-auto jolla olisi F1 –auton suorituskyky ja ominaisuuden käytettävänä yleisillä teillä. F50:ssä ei kuljettajan ja auton väliin oltu ahdettu tekniikkaa joka olisi heikentänyt tuntumaa tiehen ja ajamiseen. Tässä Ferrari onnistui erinomaisesti ja autosta riisuttiin luistonesto, lukkiutumattomat jarrut ja kaikki muu kuljettajan työtä elektronisesti helpottavat avustimet pois. Myös moottori oli parasta, äärimmäistä Ferraria.
60-venttiilinen 4,7 Litrainen V12 oli suoraa sukua Ferrarin F1 –moottoriin jolla Alain Prost voitti useita kilpailuja 90-luvun alussa Se oli asennettu keskelle, pitkittäin tuottamaan vaadittua 513hv, joka lennätti auton 325km/h huippunopeuteen. Kiihtyvyys 0-100km/h tapahtui 3.7s. Luvut olivat Ferrarille kovimmat siihen mennessä, mutta eivät yltäneet lähellekään esim. McLarenin F1 –mallin 390km/h.
Sen sijaan kun verrattiin autojen äänimaailmoja, F50 kuulostaa mielestäni monikertaisesti nopeammalta kuin McLaren. F50:n äänimaailma on huumaavan räyhäkäs. Tähän suurimpana syynä moottorin, tasauspyörästön ja kuusivaihteisen, vaihdekepillä operoitavan vaihteiston sijoittaminen kuljettajan hiilikuidusta rakennetun, ohuen penkin taakse. Äänieristys on muutenkin katuautoksi alkeellinen. F50 onkin yksi harvoista autoista jossa koeajolenkille tarjotun kypärän laitoin mielelläni päähäni, lähinnä korvien suojaksi. Moottorin äänimaailma on hyvin kaksijakoinen. Pienillä kierroksillä se on harhaanjohtavan nöyrä ja sävyisä, mutta suuremmilla kieroksilla tuntuu kuin se yrittäisi runnoa aivot pienempään tilaan, jotta pystyisi valloittamaan koko pään ja käskyttämään huutamalla vihamielisesti painamaan kaasua yhä syvemmälle ja syvemmälle – F50 ratissa hulluuden ja selväjärkisyyden raja kaventuu hiuksenhienoksi.
Pininfarinan muotoilussa ei ollut F40-mallin raakaa kauneutta, ja sillä oli vähän yhteistä minkään muunkaan Ferrarin mallin kanssa paitsi satiinimustalla viimeistelty sisennetty sivulinja ja perinteiset takavaloparit. Siinä oli runsaasti kaaria, pyöreyttä, sisäänottoja ja pakokaasun poistoaukkoja, ja jopa radikaalimpi takasiiveke kuin F40:ssä. Sen rungon muoto määräytyi enemmän aerodynaamisista tarkoituksista kuin esteettisistä näkökulmista.
F50 on tulevaisuuden varma keräilykohde. Viimeinen mekaaninen mohikaani ennen huippuelektroniikan vallankaappausta. Se on myös Ferrari joka aiheuttaa elinikäistä riippuvuutta. Sen omistajilta kysyttäessä vain yksi sadasta sanoi laittavansa autonsa myyntiin seuraavan viiden vuoden aikana.
Mikään ei vaikuta positiiviseen hinnankehittymiseen kuin harvinaisuus ja olematon saatavuus. Miksi siis sijoittaisit rahasi pieneen sijoitusasuntoon Helsingin Eirassa kun samalla rahalla saat kirkkaan punaisen paholaisen joka tuo elämääsi lisää tunnetta, kokemuksia, näkyvyyttä, uusia ystäviä ja paremman tuoton?
