Bugatti Veyron 2008
KOKONAISARVIO: 97 PISTETTÄ
Hinta-laatusuhde: 85 pistettä
Omistamisen ilo 2 viikkoa: 100 pistettä
Omistamisen ilo 2 vuotta: 95 pistettä
Omistamisen hinta: 40 pistettä
Urheilullisuus: 95 pistettä
Mukavuus: 80 pistettä
Luotettavuus käytettynä: 90 pistettä
Jälleenmyyntiarvo: 100 pistettä
Imagoarvo: 100 pistettä
Symppispisteet: 90 pistettä
Valmistusvuodet: 2005-2011
Moottori: 8.0L W16
Huipputeho: 1001 hv 736kW
Kiihtyvyys 1-100km: 2,46 s
Huippunopeus: 408km/h
Hintahaitari: 1.400.000€+
Puolesta: Moottori, design, ajettavuus, yksilöllisyys, brandi, tekniikka, äänimaailma
Vastaan: Hinta, käyttökulut, julkisuus
Vaihtoehto: Pagani Huayra
Yhteenveto: Yeeaah.. moottoritie aukesi eteemme ja Bugatin testikuljettaja Pierre-Henri antoi luvan painaa kaasun pohjaan, tosin samalla muistuttaen ilkikurisesti, että jos pidän sen pohjassa seuraavat 12 minuuttia, koko Veyronin sadan litran tankki tyhjenee ja matka loppuu siihen. Korvieni juuressa W16 aloitti aivan uudenlaisen konsertin, oopperan sopraano vaimeni kuin käskystä ukkosenjumalan ottaessa tahtipuikon. Jokainen aistini herkistyi äärimmilleen ja valtava riemunkiljahdus kumpusi sisältäni häviten 300 kilometrin nopeudella katoaviin maisemiin. Vaihteet tulivat ja menivät huomaamattoman pehmeästi, hydraulijärjestelmä muunteli maavaraa ja nosti kaksitasoisen takasiiven ylös. Auto tuntui jämäkältä, ajotuntuma pysyi tunnokkaana ja elektroniikka piti ajokäytöksen lähes neutraalina, ainakin suhteessa siihen nopeuteen, jolla maisemat katosivat taakse. Samalla katosivat myös kaikki muistikuvani aiemmista ajokokemuksista. Mitään Veyroniin verrattavaan en ollut aiemmin kokenut, ja miten olisinkaan. Olihan allani historian nopein, tehokkain ja kallein sarjatuotantoauto, aito Bugatti, joka ylpeänä kantaa Pierre Veyronin nimeä. Miehen, joka muistetaan parhaiten vuoden 1939 voitostaan La Mansin 24 tunnin ajoissa ajaen Bugatti Type 57 -kilpa-autoa.
Sekunnit olivat vaihtuneet vasta minuuteiksi, kun Pierre-Henrin käsi jo laskeutui olkapäälleni muistuttaen siitä, että ajoin julkisella, vaikkakin nopeusrajoittamattomalla moottoritiellä. Yhä huumaantuneena adrenaliinihumalasta, hiljensin vauhdin hiukan alle kahdensadan ja laitoin Vincento Bellinin Unissakävelijän uudelleen soimaan. Sen aarioiden myötä Mr Hyde palasi W16 moottorin pimeimpiin kolkkiin ja rauha palasi ohjaamoon tohtori Jekyllin myötä.
Tuskin millään autolla on niin selkeää jaettua persoonallisuutta kuin Veyronilla. Muutamassa sekunnissa tämä hienostunut, äärettömän mukava, laadukkaalta nahalta tuoksuva edustusauto muuttuu raakaa voimaa huokuvaksi maailman nopeimmaksi urheiluautoksi. Veyron on yhtä kotonaan Wienin Oopperan edessä kuin Monzan kilparadalla.
Bugatti Veyron on henkinen, surrealistin kokemus. Siinä yhdistyivät surrealismin mestareiden Magritten maalausten tajunnan räjäyttävä yksinkertainen oivaltavuus, Dalin siveltimen vetojen mystisyys ja kiihkeys sekä Delvaux’n hahmojen kauneus ja eteerisyys.
Toisaalta fyysinen Bugatti Veyron on ainutlaatuinen kokoelma vaikuttavia numeroita – 1000 hevosvoimaa, 1 700 000 euroa verottomana, 407 km/h, 2,5 s 0–100km – lukemat ovat kuitenkin vain pintaa. Veyron on paljon enemmän. Se edustaa ihmisen loputonta uskoa omaan rajattomuuteen ja kykyihin. Se on nykypäivän Apollo 11.
Kotimaassamme oli muutamia vuosia sitten myynnissä Bugatti Veyron vuosimallia 2008 - veroton hintapyyntö oli 975.000 euroa - auto on edelleen myymättä.